Don't mess with imperfection.

Musta on hassua, että mun elämä on niin täynnä draamaa ja kaikenlaisia perheongelmiakin on tällä hetkellä menossa, mutta silti koen itteni aika usein onnelliseksi ihmiseksi. Tänään meinasin kyllä jo vähän masentua, kun huomasin että yritän liikaa joidenkin ihmisten suhteen, vaikka niitä ei oikeestaan näytä kiinnostavan mun seurassa olo. Joten annan olla ja olen niiden kanssa, jotka oikeasti juttelee ja kiinnitän niihin huomiota ja koulunkäyntiin.

Mun mielestä monet ihmiset valittaa turhasta. En väitä, ettenkö ite valittais, mutta yritän just vähentää sitä. Ajattelen, että monilla ihmisillä ei oo ees sitä mistä me valitetaan.

Oon taas muuten tosi ylpee itestäni, kun yritän matikan suhteen enemmän (: En tunnetusti oo mikään luonnonlahjakkuus matikassa, lähelläkään, joten ajattelin, että asenne ratkasee tässäkin asiassa. Joten pyydettiin Sannan kanssa Satu pitämään meille tukiopetuksen ens torstaina.
Se mistä oon ylpee on se, että uskalsin tänään mennä taululle tekemään tehtäviä Sannan kanssa (laitoin sannan piirtämään mallikuvat eheh) + olin saanu läksyt oikein (:

Oon huomannu, että mut estää masentumasta tai turhautumasta se, että odotan jotain tapahtumaa esim. tällä hetkellä odotan mun synttäreitä, vaikka ei sillon varmaan tapahdu mitään erikoista enkä varmaan saa edes lahjoja :D + tulee ikäkriisi, mutta on kiva odottaa jotain! Sen jälkeen alkaa koeviikko hui ja sitten jossain vaiheessa alkaa hiihtoloma ja sillon käyn kattomassa mun serkkua, joka synty 2 vuotta sitten (: Helsinkiin asti pitää mennä, niin on jääny vähän myöhälle.

Vois järjestellä jotain kivoja juttuja lähiaikoina, kun tuppaa tylsyys iskemään.

Siinä vähän kuvia eilisillasta kun kuunneltiin musiikkia kovaa, pelattiin crazy aliasta ja syötiin omenoita dipattuna kermavaahtoon (:

Nyt vois mennä matikan ja filosofian ihmeellisen maailman pariin, pitäkää kiva loppu päivä ♥ !