torstaina, marraskuuta 29

nothing to say but I'm gonna say it anyways

En ymmärrä miten jotkut ihmiset pystyy tekemään niin paljon. Miten ne kerkeää? Miten ne pystyy opiskelemaan ja pärjäämään koulussa kun pitäis pystyä pitämään ihmissuhteet ja pää kasassa? Mulla ei vaan onnistu. Aina jää joku heikommalle ja nyt se on kyllä opiskelu ja ihmissuhteet. Yks mun tärkeimmistä ihmissuhteista on kärsiny nyt liian pitkään enkä tiiä mitä tästä pitäis ajatella. Ajatukset ahistaa ja niitä on pakko ajoittain purkaa jonnekin. Ei muiden ihmisten harteille, vaan blogiin. Mitään selvästi antamatta selville, mun on pakko avautua jonnekin. Ehkä en oo vaan niin hyvä tässä mitä muut. Pakko se on jaksaa. Pakko vaikka ei halua.

edit: Koeviikosta puolet menny aka enkun, psykan, matikan ja terveystiedon kokeet takana. Vielä huomenna historia ja ens viikolla äikkä ja filosofia. Tiedän jo nyt etten päässy matikan koetta läpi. No, ehkä se ei vaan onnistu kaikilta.

Tiiän ettei ketään oikeastaan kiinnosta, mutta osaksi kirjotin tän siksi että tylsyys enkä pääse kotiin.

2 kommenttia:

buhlud kirjoitti...

miuta kiinnostaa <3

ida kirjoitti...

aww ootko ees ihana ♥